Äidin opissa

Tänä aamuna lähdin jo varhain vanhenpieni luokse, aikomuksena opetella sellainen taito jonka haluan kulkevan suvussamme äidiltä tyttärelle.
Nimittäin Karjalan piirakoiden teko. Piiraat kuuluvat niin Jouluun kuin muihinkin juhliin.
Muistan nuorenpana  kun oman mummon kanssa niitä tehtiin. Mummo teki kuoret ja opetti minulle rypytyksen salat. Samalla sain toimia valmiiden piirakoiden voitelijana.
Sormet hellinä voitelin uunista otetut piiraat. Ja sitten kun niitä sai maistaa......  voiko parempaa ollakkaan?!

Vuosia meni ennenkuin nyt innostuin opettelemaan leipomisen alusta asti. Siis taikinan teon, joka on maailman helpoin. Äidin opeilla tein taikinan ja vanhasta muistista rypytykset , jotka onnistuivat aika hyvin. Paistamiseen sain hyvät ohjeet.
Nyt on Joulu pöydässä taas herkku verraton.

 Taikinaan tarvitaan  simppelit aineet ja koostumuksen kuulemma tuntee käsissä . Kun taikina alkaa olla melko tönkkö siirrä se leipoma alustalle.

 Jauhoja ripoteltiin vielä  runsaasti, eli jauhoissa ei kitsastella. Ja sitten alkoi taikinan vaivaaminen. Kääntele taikinaa jauhoissa, nostele sivuja keskikohtaan, eli vaivaa, vaivaa.....

 Kun taikina on tarpeeksi tönkkö , siitä leivotaan pitkulainen pötkö. Joka taas leikataan kolmeen osaan. Kaksi osaa laitetaan huilaamaan leivinpaperin sisään ja kolmatta aletaan työstämään.

 Leikkaa pötköstä saman suuruisia palloja

 Taputtele ne hieman linttaa ja aloita kauliminen ohuisi kuoriksi. Käytä jauhoja, niitä saa olla runsaasti (Ruisjauhoja) koita saada kuorista mahdollisimman pyöreitä ja ohuita.

 Laita riisipuuroa keskelle ruokalusikallinen ( riisipuuro on hyvä keittää edellispäivänä, siihen sekoitetaan 1 muna) Riisipuuron pitää olla sopivasti levitettävissä. Jos jähmettyy yön aikana lisää vähän maitoa.

 Peukalo etusormi otteella rypytetään

 Piiraat voi laittaa ihan kiinni toisiinsa, sillä ne eivät nouse pellillä

 Uuni saa olla suurella lämmöllä 275 astetta ja ensimäinen pelti 20 min ja seuraavat n. 15 min. Uunista tultua ne voidellaan voilla ja laitetaan vetäytymään voipaperin ja leivin liinan alle.

Tottahan siinä saattaa suupielet palaa kun ensinmäisiä maistelee, mutta ei malta odotella että jäähtyisi!

 Taikinasta tulee niin monta piirakkaa, kuinka ison taikinan laittaa. Ihan niinkuin pullataikinastakin. Jos riisipuuroa on keittänyt liikaa, sen voi syödä kanelin ja sokerin kera pois. Tai jos haluaa, tekaisee lisää taikinaa, sillä sitähän ei täydy nostatella mitenkään.

 Muutama aamuinen tunti vierähti mukavasti vanhempien luona ja kotiin lähdin lämpöisten piirakoiden kera. KIITOS ÄITI opeista.