Vielä kerran jos mentäis?

Nyt tuntuu että tuo metsässä ravaaminen saa pikkuhiljaa jäädä, ainakin hetkellisesti. Marjaa on, osa pilaantuu puskiin, ainakin vadelman kohdalla. Mustikkaa riittää ja puolukat punastelevat lupaavasti luvaten runsasta satoa. Ainut mikä jarruttaa on marjastajan kunto. Metsässä samoaminen käy kyllä kuntosalista. Erilaiset kyykkimiset, jalan nostot, harppomiset käy voimille.
 Olen myös marjastaja joka välillä kuvailee luontoa, istuu kannolle ihmettelemään  ja vain nauttii metsässä olemisesta.  Tässä tämän aamun kuvakollaasi.

Tämä koiruus on päässyt marjan makuun. Temppu jos toinenkin tehdään siinä toivossa että suuhun saa makean mustikan tai vadelman.

Tälläkin metsäreissulla ämpäriin putosi jotain ihmeellistä

Aamulla järvenselkä näytti tältä. Onneksi usva hälveni ja aurinko paistoi, tosin sateen kera.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa teille sinne ruudun toiselle puolelle.