Kävimme piknikillä isossa puistossa. Silmään pistävintä oli se että suurinosa koirista juoksenteli vapaana. Varsinkin kodittomilla joita oli runsaasti katukuvassa oli koira mukana. Siinä ne istuivat omistajansa vierellä uskollisesti muista välittämättä.
Mansikoita ja kuohuvaa, aurinko paistoi ja leppoinen mieli kuunnellessa lähistöllä soittavaa orkesteria.
Tytär vei meidät pikku kujaa pitkin tähän ihanaan pikku kahvilaan. Sisään mahtui noin parikymmentä asiakasta. Loput odottelivat ulkopuolella ja aina kun paikkoja vapautui ne täytettiin.
Henkilökunta oli leppoisaa väkeä, osasivat hyvin englantia. Kaikki mitä tilasit tehtiin alusta alkaen itse. Enpä ihmettele suosion laajuutta, sillä niin herkullista kaikki oli
Kävimme muutamaan otteeseen paikallisessa kauppahallissa, ihastelemassa pikku kojujen tarjontaa.
Tytär teki myös ostokset sieltä. Vihannekset kerättiin tuollaiseen koriin ja annettiin lopuksi punnittavaksi, näppärä systeemi.
Loputon määrä pikku kujia, tästäkin hurahti auto
Näihin kuviin päätän matkamme Montpellieriin.Ihanaa oli ja suur kiitos vielä tyttärelle,
Kiitos nojatuolimatkasta :)
VastaaPoista