Hetki vielä...

Ollaan kohta vuoden loppumetreillä. Tähän vuoteen on mahtunut monenlaista. Enimmäkseen mukavia muistoja on matkalta talletettu elämän reppuun.
Päällimmäisenä muistona on yhteinen vapaa, jolloin saimme toteuttaa itseämme, vailla stressin häivää. Ne muistot kantavat pitkään.
Kiitollinen saa olla myös siitä että molempien vanhemmat ovat hyvässä kunnossa ja kiinni tässä elämän pyörteessä.
Omista lapsista olen ylpeä, he ovat löytäneet paikkansa  ja elävät elämäänsä raikkaittensa kanssa.
On myös ilo huomata että kahden jäätyämme meillä on vielä jotain yhteistä. Sillä niin moni siinä vaiheessa huomaa asuvansa uppo oudon ihmisen kanssa. Arki ja perheen pyörittäminen on vieneet kaiken mehun.
Innolla odotan uutta vuotta ja sitä mitä se tuokaan tullessaan!


       Tuleva vuosi on kuin tämä nupulla oleva tulppaani. Hiljaa, huomaamaattomasti se avaa itsensä
       paljastaen elämän moninaisen kauneuden.

Leppoisaa Sunnuntaita

Huomenna koittaa taas arki osalle meistä. Kaupungissa kahvilat ja kaupat ovat täynnä ihmisiä jotka jaksavat kahlata alennusmyynneissä. Itse kuulun siihen osaan joka jättää tämän huvin toisille.
Rupesin oikein miettimään, ja tulin siihen päätökseen että en tarvitse mitään uutta. Talvitakki on samoin kengät , housuja on samoin puseroita. Joten turhaan lähden kaappeja täyttelemään ylimääräisillä vaatteilla. Tokihan houkuttelevaa on jos hintalapussa lukee -50 % ...
Käytän sen rahan johonkin muuhun.
En muista olenko maininnut , että teimme mieheni kanssa sopimuksen että käymme kerran kuussa ulkona syömässä. Satsaamme itseemme , tutustumalla kaupunkimme ravintola tarjontaan.
Ne on sellaisia pieniä arjen helmiä joita kaipaa muuten niin hektisessä elämässä.



                          MUKAVAA ALKUVIIKKOA TEILLE SINNE RUUDUN TOISELLE PUOLELLE

 Siskoni koira Viivi on  saavuttanut kunnioittavan 12 vuoden iän, mutta jalka nousee  kuin nuorella neidillä.  Alakuvassa Aldo ottaa rennosti, tuli hakemaan kaverin kotiin. Joten olemme taas ilman lenkkikaveria! 

On Joulun jälkeenkin elämää

Niin ihanaa kun Joulua onkin valmistella, melkeinpä yhtä ihanaa on riisua se pois . Ne muutamat Joulutontut jotka olin laittanut koristeeksi, saavat mennä takaisin laatikkoon odottelemaan ensi Joulua.
Kuusi tosin koristaa kotiamme vielä uuteen vuoteen sitten sille tulee lähtöpassit.  Jouluruokaa on syöty kylliksi, vielä eilen piti kinkkua syödä siihen malliin että ähky ei ollut kaukana. Mutta kun se on vaan niin hyvää!
Tänään ruoka kaupasta etsi jo kevyempää vaihtoehtoa. Pienessä sokerihumalassa on oltu, vihreiden kuulien ja muiden makeiden ansiosta. Kun avonainen suklaarasia nököttää yksinään on sille tietenkin tehdävä jotain.Noh,Tammikuussa alkaa armoton kurinpalautus. On mielestäni kohtuus että joskus saa herkutella katsomatta kaloreita ja ajatusta siitä että ehkä nämä herkut jämähtävät keskivartaloon.  
Jouluhan on kerran vuodessa vaan...

 Yön aikana lunta oli tullut lisää

 Mozzyn pää pyöri kuin hyrrä, liian paljon katselemista talvisessa metsässä. Orava sattui juoksemaan tien poikki, siitäkös riemu nousi!  Onneksi tämä koiruus pitää meidät liikkeellä .

Kinkkua ollaan käyty sulattelemassa täälläkin päin. Eipä tullut montakaan ihmistä vastaan aamuisella lenkillä. Päivästä näyttää tulevan aurinkoinen. On se kumma vaikka kuinka syö itsensä melkeinpä ähkyyn aattona niin jo aamulla vatsa hamuaa lisää syötävää!
Pukki oli runsaalla päällä täällä meilläpäin. Itse sain aivan ihanan lahjan.... nimittäin uuden kameran.
Olisikohan tonttu kertonut että vanha kamera vetelee viimeisiä.

 Tässä tunnelmakuvia eilisestä

Mozzy sai meiltä uuden lelun, on ollut jo kovassa käytössä

Hyvää Joulua

Tänä aamuna kävimme pitkällä aamulenkillä koiruuden kanssa. Myös tytär lähti mukaan .
Oli ihana kävellä heräilevässä aamussa ja ihastella ihmisten kauniita pihoja jotka kylpivät jouluisissa valoissa.
Riisipuuro on keitetty samoin luumukiisseli. Joulusaunassa käytiin ja nyt vain odotellaan että kello tulee kaksitoista ja Turku julistaa Joulurauhan. Sen jälkeen meilläkin alkaa Jouluinen rauha. Kiireetöntä yhdessäoloa ja paljon syötävää. Voiko sitä muuta toivoa.
Niinpä toivotan teille kaikille hyvää Joulua ja rauhoittumisen aikaa!

yksi yö Jouluun vain....

Tänään tuli elämää meidän huusholliin kun nuoriso saapui Joulun viettoon.
Ilta meni mukavasti kinkkua paistaessa, ja pelejä pelatessa. Kävimme myös viemässä ystäville Joulutervehdykset.
Mozzy oli pyörryksissä ihanista tuoksuista jotka leijailivat uunista.Mieli olisi tehnyt maistaa, kovasti oli isännän kaveria kun leikkasi kinkusta meille muille maistipalat.
Aamulla on vielä jonkun verran puuhaa enenkuin rauhoitumme aaton rauhaan.

Piparin tuoksua...

Sunnuntaipäivä meni Jouluisia ruokia ja leivonnaisia tehdessä. Tytär tuli avuksi ja yhdessä puuhailimme keittiössä. Viime Jouluna kokeilimme ensimmäistä kertaa imellettyä perunalaatikkoa. Lopputulos ei ollut yhtä hyvä kuin anopin. Nyt kokeilimme uudemman kerran ja voisi sanoa että lähellä ollaan onnistumista. Anopilta ollaan saatu myös ihana porkkanalaatikon ohje. Jota valmistan joka Joulu. Se on helppo ja maukkaanpi kuin kaupasta ostettu.
Tällaiset  " vanhat " ohjeet ovat parhaita, ne on hyväksi todettu ja ne jatkavat matkaansa perheen Joulu perinteissä.
Uusi ja varmasti tullaan käyttämään on Joululimpun ohje. Joka on  MAKU LEHDESSÄ  8/2014
Siinä on paljon Jouluisia makuja. Hyvä lahja idea.
Joulun ajaksi saimme lenkki kaverin. Mozzy viettää meillä Joulun ajan.Joten kinkku saa kyllä kyytiä.

Tänä vuonna lähetän Joulu tervehdyksemme näin sähköisiä lankoja pitkin.
Saimme valkean Joulun , vaikka sitä suuresti epäilinkin.  Muistakaa ihmiset olla ressaamatta niin siivoilun kuin leipomisienkin kanssa. Joulu tulee pienemälläkin touhuilulla, ihan varmasti.
Nauttikaa olostanne, kuunnelkaa Joulumusiikkia ja herkutelkaa!

                                             KUN KAIKKI ON VALMISTA VOI VAIN
                                             PYSÄHTYÄ HETKEEN, HILJAISEEN TALVIPÄIVÄÄN
                                             VERKKAISEEN TUOKIOON.
                                             TERVETULOA JOULU!
                                           

Äidin opissa

Tänä aamuna lähdin jo varhain vanhenpieni luokse, aikomuksena opetella sellainen taito jonka haluan kulkevan suvussamme äidiltä tyttärelle.
Nimittäin Karjalan piirakoiden teko. Piiraat kuuluvat niin Jouluun kuin muihinkin juhliin.
Muistan nuorenpana  kun oman mummon kanssa niitä tehtiin. Mummo teki kuoret ja opetti minulle rypytyksen salat. Samalla sain toimia valmiiden piirakoiden voitelijana.
Sormet hellinä voitelin uunista otetut piiraat. Ja sitten kun niitä sai maistaa......  voiko parempaa ollakkaan?!

Vuosia meni ennenkuin nyt innostuin opettelemaan leipomisen alusta asti. Siis taikinan teon, joka on maailman helpoin. Äidin opeilla tein taikinan ja vanhasta muistista rypytykset , jotka onnistuivat aika hyvin. Paistamiseen sain hyvät ohjeet.
Nyt on Joulu pöydässä taas herkku verraton.

 Taikinaan tarvitaan  simppelit aineet ja koostumuksen kuulemma tuntee käsissä . Kun taikina alkaa olla melko tönkkö siirrä se leipoma alustalle.

 Jauhoja ripoteltiin vielä  runsaasti, eli jauhoissa ei kitsastella. Ja sitten alkoi taikinan vaivaaminen. Kääntele taikinaa jauhoissa, nostele sivuja keskikohtaan, eli vaivaa, vaivaa.....

 Kun taikina on tarpeeksi tönkkö , siitä leivotaan pitkulainen pötkö. Joka taas leikataan kolmeen osaan. Kaksi osaa laitetaan huilaamaan leivinpaperin sisään ja kolmatta aletaan työstämään.

 Leikkaa pötköstä saman suuruisia palloja

 Taputtele ne hieman linttaa ja aloita kauliminen ohuisi kuoriksi. Käytä jauhoja, niitä saa olla runsaasti (Ruisjauhoja) koita saada kuorista mahdollisimman pyöreitä ja ohuita.

 Laita riisipuuroa keskelle ruokalusikallinen ( riisipuuro on hyvä keittää edellispäivänä, siihen sekoitetaan 1 muna) Riisipuuron pitää olla sopivasti levitettävissä. Jos jähmettyy yön aikana lisää vähän maitoa.

 Peukalo etusormi otteella rypytetään

 Piiraat voi laittaa ihan kiinni toisiinsa, sillä ne eivät nouse pellillä

 Uuni saa olla suurella lämmöllä 275 astetta ja ensimäinen pelti 20 min ja seuraavat n. 15 min. Uunista tultua ne voidellaan voilla ja laitetaan vetäytymään voipaperin ja leivin liinan alle.

Tottahan siinä saattaa suupielet palaa kun ensinmäisiä maistelee, mutta ei malta odotella että jäähtyisi!

 Taikinasta tulee niin monta piirakkaa, kuinka ison taikinan laittaa. Ihan niinkuin pullataikinastakin. Jos riisipuuroa on keittänyt liikaa, sen voi syödä kanelin ja sokerin kera pois. Tai jos haluaa, tekaisee lisää taikinaa, sillä sitähän ei täydy nostatella mitenkään.

 Muutama aamuinen tunti vierähti mukavasti vanhempien luona ja kotiin lähdin lämpöisten piirakoiden kera. KIITOS ÄITI opeista.

Joulun tunnelmaa etsimässä

Päätimme   että käymme joulu konsertissa joka vuosi. Viime vuonna kuuntelimme Laura Närhen Jouluisia sävelmiä. Tänä vuonna oli vuorossa Tarja Turunen.
Joulu yhdessä -kiertue sisälsi tuttuja jouluisia lauluja ja vähän vieraanpia. Iki ihana " LUMIUKKO"
piirretyn tunnusmelodia kuultiin myös.  Nyt pääsin jo hiukan joulu fiilikseen. Ehkä asiaa auttaa myös se että luonto on niin mahdottoman kaunis valkoisessa lumivaipassaan.

 Kirkko kylpi kauniissa valoissa laulujen ajan

 Huomenna on jo Perjantai, näin se viikko hurahti. Viikonlopuna olisi aikomus leipoa ja kokeilla vähän erilaisia makuja. Perinteiset Joulu siivot typistyy tavalliseen viikko siivoukseen. Kynttilät palamaan , ei sitä kukaan pölyjä katsele , paljon armottomampi on kevät aurinko. Silloin ei passaa fuskata siivouksessa!

Mukava yllätys Keskiviikko iltaan kun tytär avokkinsa kanssa piipahtivat, tuoden pullollisen hyvää Jouluista glökiä mukanaan.
Nyt on  saatu kunnolla lunta! Ehkä valkea Joulu tulee sittenkin.

 Hetki ennen hämärää

 Tokihan juomaa maistettiin ja hyväksi todettiin

 Hyvältä ystävältä saatu tonttu, löytää joka Joulu oman paikkansa

Pieni pilvi pehmoinen, heitti lumihiutaleen...

Kyllä oli mukava lähteä aamulla lenkille kun maa oli saanut valkoisen peitteen yön aikana.
Ei sitä paljon ole mutta niin että luonto näyttää paljon kauniinmalta.
Aurinko pilkahteli taivaanrannassa muutaman tunnin.

 Meille avantouimareille oli tuotu kuusi joulun tuntua tuomaan! Hyvää viikon alkua täällä piipahtaville.