Hetki vielä...

Ollaan kohta vuoden loppumetreillä. Tähän vuoteen on mahtunut monenlaista. Enimmäkseen mukavia muistoja on matkalta talletettu elämän reppuun.
Päällimmäisenä muistona on yhteinen vapaa, jolloin saimme toteuttaa itseämme, vailla stressin häivää. Ne muistot kantavat pitkään.
Kiitollinen saa olla myös siitä että molempien vanhemmat ovat hyvässä kunnossa ja kiinni tässä elämän pyörteessä.
Omista lapsista olen ylpeä, he ovat löytäneet paikkansa  ja elävät elämäänsä raikkaittensa kanssa.
On myös ilo huomata että kahden jäätyämme meillä on vielä jotain yhteistä. Sillä niin moni siinä vaiheessa huomaa asuvansa uppo oudon ihmisen kanssa. Arki ja perheen pyörittäminen on vieneet kaiken mehun.
Innolla odotan uutta vuotta ja sitä mitä se tuokaan tullessaan!


       Tuleva vuosi on kuin tämä nupulla oleva tulppaani. Hiljaa, huomaamaattomasti se avaa itsensä
       paljastaen elämän moninaisen kauneuden.