Ostimme jo keväällä liput ja nyt pääsimme vihdoin fiilistelemään. Tupa oli täynnä ja tunnelma sen mukainen. Yleisö eli laulujen mukana, ei istuttu hiljaa paikallaan!
Kaksituntinen oli hetkessä ohi, olisi mielellään kuunnellut toisen mokoman lisää.
Illan viimeine kappale " vihdoinkin kahden " Oli koskettava, puhutteleva. Ihan niinkuin Pohjalaisen arvosteluissa luki se sai melkein kyyneleet silmiin.
Jos teillä on mahdollisuus mennä katsomaan, niin menkää ihmeessä ja ihastukaa mieslaulun ihmeelliseen maailmaan! Me kävimme kerran ja sillä tiellä olemme.......
Konsertin alku oli kaunista laulantaa pianon kera. Ja mikä ihaninta polkupyörässä oli kunnon " räpätin "
Taustalla vaihtui tiuhaan tahtiin värikkäät kuva lavasteet
Hieno oivallus, vanhoista matoista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti