Ruusuja ja kameran asetuksia

Sain äitienpäivänä ruusuja ja kauniin kirjeen tyttäreltä. Siinä pohdittiin  lapsuutta  ja kerrottiin  millainen olen äitinä, sain  kiitokset omasta kasvatustyöstä. Kirje on  kirjoitettu suurella sydämmellä, ja mikä ihaninta se oli kirjoitettu käsin ruutupaperille.  Kyyneleethän siinä silmiin tuli.

Ruusut inspiroivat kokeilemaan kameran toimintoja, joten tässä on ruusuja moneen otteeseen vähän eri valotuksilla, läheltä ja kaukaa.

Laattojen vaihto

 Talon edessä olevat pihalaatat ovat tulleet tiensä päähän ja joutuvat siirtymään uusien tieltä. Pois niitä ei tokikaan laiteta vaan ne saavat uuden elämän kasvimaan kupeessa. Pientä väkerrystä se vaatii, mutta onhan tässä koko kevät aikaa.

 Tästä lähdettiin

 Osa laatoista jäi vielä paikoilleen, odottaen että löydetään korvaavat tilalle

 Laitan laatat laatikoiden väleihin, ja kulkuväylälle. Toivottavasti se hillitsee rikkakasveja rehottamasta, ainakin ne on helpompi poistaa.

 Uutta multaa ja siemeniä, sitten vain odotellaan että ruoho vihertää

 Kurjet lensivät aamutaivaalla kovasti kailottaen, Rolle jähmettyi paikoilleen ja kuunteli tarkkaan. Ihmetteli mistä moinen ääni kuului...  Mukavaa viikon alkua kaikille!

ÄIDILLE

Aurinkoista ÄITIENPÄIVÄÄ ! Linnut laulaa ja aurinko pilkistelee puiden takaa, onpa ihana aamu.
Täällä ollaan oltu hereillä jo kukonlaulun aikaan, on se kumma juttu,miksei viikonloppuisin väsytä?
Oli  pakko seisoskella pihamaalla ja kuunnella lintujen liverrystä.

  Pienen pienoisen laulun tein omalle äidilleni, kevään kukkaset hälle toin omalle äidilleni. Äiti on kallein päällä maan häntä mä muistelen aina, äiti on kallein päällä maan häntä mä muistelen aina....
Näillä laulun sanoilla haluan toivottaa hyvää äitienpäivää!

 Mieheni oli kattanut näin ihanan aamiaispöydän! Mukava oli herärä yhteiselle aamukahville.

Lauantaipäivä kuvina

Eipä paistanut aurinko, eikä lämpö hellinyt meitä tänään. Sadetta vaakasuoraan, tuulta  ja vilunväristyksiä. Pihahommia  tehtiin ja paljon valmiiksi  saatiin.
Iltapäivästä Ville ja Annika piipahtivat, kahviteltiin jo etukäteen äitienpäivää!

 Varaston katto sammaloituu omia aikojaan

 Uudet viljelylaatikot saatiin koottua ja laitettua paikoilleen. Suunitelmissa on laatoista tehdä kulkuväylät luonnonkivien kera.

 Punasipulit istutettiin valkosipulien rinnalle, toivottavasti saadaan satoa. 

 Rolle sattui olemaan pihassa nuorison tullessa. Eipä meinannut uskaltaa tulla tervehtimään, uteliaisuus kuitenkin voitti ja niin tultiin tekemään tuttavuutta. Tiedä häntä tuoksuiko vieraat koirat Rollen nenään? 

 Söimme kevyen lounaan, parsasalaattia ja grillattua broileria

 Jälkiruaksi Annika oli tehnyt herkullista " Mutakakkua" kermavaahdon ja mansikoiden kera.

Viikko vierähti ja  ollaan viikonlopussa. Tiedossa pihatöitä ja nautiskelua.
Muutamassa viikossa kasvit ovat kasvaneet huimasti, kiitos vesisateen ja auringon lämmön.
Muutama uusi istutuslaatikko ostettiin, ne aiotaan kasata ja laittaa paikoilleen, nähtäväksi jää mitä niihin tulee.

 Kohta saa ottaa raparperi ohjeet esiin, näin voimakkaina ne kasvavat

 Valkosipulit jaksavat hyvin, toivotaan että jatkossakin!

 Jos omistatte tylsän näköisen kaivonkannen, tässä pieni vinkki... Naapureiden ideoista nauttien.

 Koiruus sai oman patsaan

 Rolle ihmetteli kameran ääntä ja säntäsi ulos tutkimaan mistä surina kuului. 

 Vauhti oli sen verran kova ettei kuvaamisesta meinannut tulla mitään...

 Lopuksi pallo vei huomion ja nyt se sai vuorostaan kyytiä

Parsa salaatin kaveri

Kaupassa asioidessa törmää konsulentteihin jotka maistattavat jos jonkinlaisia herkkuja.
Voi käydä että vatsa täyttyy pelkästä kaupassa kiertelystä, kun maistelukojuja on tasaisin välein.
Saa suolaista ja makeaa, juomia jos hyvä tuuri osuu kohdalle. Samalla voi poimia uusia ideoita ruanlaittoon. Tässä yksi esimerkki siitä. Viikonloppuna seisoin parsanipun kanssa vihannestiskin luona, arvuuttelin itsekseni, mitähän ja minkä kanssa parsaa kannattaisi syödä?
Kunnes huomasin konsulentin hääräävän samanlaisen nipun kanssa omassa kojussa. Kiinnostuneena kävelin viereen ja otin pienen kipon jossa oli salaattia, vesimeloonia ja parsaa sulassa sovussa. Raaka-aineita ei ollut paljon mutta maku! Se vei mennessään raikkaudellaan.
Samalla tuli oivallus, ei sitä tarvita salaattiin kymmeniä sortteja makua antamaan kun muutamalla hyvällä raaka-aineella saa saman tuloksen.

 RAIKAS SALAATTI:  Salaattia, vesimeloonia, parsaa joka keitetään n. 10 min suolavedessä
                                       Enne sitä tietenkin kuorittuna ja kova kanta leikattuna pois.
                                       Oliivi öljyä, sitruunaa, ja balsamicoa  päälle.

 SITRUUNAISET BATAATTILOHKOT :  1  iso bataatti
                                                                       0,5 dl oliiviöljyä
                                                                       Rosmariinia, muutama oksa tai kuivattua maun mukaan
                                                                       Timjamia
                                                                        2  rkl hunajaa
                                                                       suolaa ja pippuria

Kuori bataatti ja lohko se. Sekoita oliiviöljy ja mausteet . Lisää perunat ja sekoittele. 200 astetta uunissa ja n. 15 min.

Lisäksi teimme TSATSIKIA :  Puolikas tuorekurkku, joka raastetaan ja valutetaan siivilässä.
                                                  suolaa ( lisätään kurkkuun raastamisen jälkeen) valuta ainakin 10 min
                                                  2,5 dl Kreikkalaista jugurttia
                                                  1 valkosipulin kynsi, tai enemmän jos olet valkosipulin ystävä!
                                                  Tuoretta minttua tai tilliä
                                                  ripaus sokeria tai hunajaa
 Näiden lisäksi paistoimme lohta , yhtä hyvin kana käy.



Koiruudet kävivät moikkaamassa meitä. Tässä toinen joka harasti karhunpainia pehmolelun kanssa.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille siellä ruudun toisella puolella!

PS. Huomasin että kirjoitus hyppii taas rivillä, älkää hämääntykö, en minäkään.....

Elämää pohtien

Elämää on hyvä katsoa joskus taaksepäin. Miten olen elämääni elänyt, mitä on vielä kokematta?
Elämä kulkee sykleissä. Nuorena odottaa että koulun saisi kahlattua läpi. Tulee seurustelu vaihe. Täytyy löytää opiskelupaikka tai työ. Perustaa siinä rinnalla yhteinen koti kumppanin kanssa. Löytää yhteinen tapa elää yhdessä, sillä kumpainenkin tuo omia arvoja ja tapoja omasta kodista.
Jossain vaiheessa mennään naimisiin, tulee lapsia ja elämä pyörähtää lapsiperheen arkeen. Saa kokea taas uusia asioita.  Hiekkalaatikolla istuen muiden äitien tai isien kanssa jutellen lapsista. Elämä pyörii omassa kuplassa monta vuotta, kunnes lapset ovat murrosiässä ja haasteet ovat taas  vähän erilaiset.

Monesti saa itseään muistuttaa että olen tämän perheen aikuinen, kun murrosikäinen pomottaa ja kiukuttelee. Yrittää olla alentumatta samalle tasolle. Aina se ei onnistu. Olenhan itse elänyt joskus tuon vaiheen. Sympatiat saa oma äiti, joka on joskus ollut samassa tilanteessa. Lasten elämässä eletään mukana, iloissa ja suruissa.  Kyllä se äidin sydäntä riipaisee jos lapsen elämä ei kulje niitä polkuja joita haluaisi sen menevän . He elävät omaa elämää, virheistä oppien. Ollaan tukena niissä päätöksissä tai kysymyksissä mitä meille esitetään. Pääasia olla rehellinen nuorelle.
Näin jälkeenpäin, saa kuulla   " Äiti kyllä sä olit oikeessa" . Voiko olla parempaa kiitos, näistä vuosista!

Seuraava elämän vaihe onkin se kun lapset lentävät pesästä. Ollaan kahdestaan, tässäkö tämä nyt oli. Meidän tehtävä tässä elämän rattaassa on täyttynyt. Olemme taas siinä vaiheessa jossa saa ajatella vain itseään. Töistä kotiin tullessa ei ole kiire ruan laittoon, eteisessä ei tarvitse kahlata kenkärivistön ohi . Musiikki ei pauhaa, ketään ei ole selittämässä päivän kulusta tai pyytämässä rahaa.  Sitä voi istahtaa sohvan nurkkaan koko illaksi, ei ole pakko tehdä mitään....

Hetken tästä olotilasta nauttii, sitten haikeudella muistelee noita aikoja. ELÄMÄÄ suurilla kirjaimilla. Nauttikaa tavallisesta , joskus tylsästäkin  kotielämästä iloineen ja suruineen. Se hurahtaa vauhdilla ohi, sitten sitä istuskellaan niinkuin mekin täällä ELÄMÄÄ muistellen.
Onneksi lapset käyvät useasti, saamme viettää yhdessä aikaa, joskus menneistä jutellen.

Kaikki tämä pohdinta lähti siitä kun yksi lapsistamme mietti elämäänsä, tulevaisuus vielä avoimena nuoruus edessä .