Olemme ystävien kanssa keskustelleet paljon siitä kuinka käden taidot tahtovat jäädä koko ajan enenmän taka-alalle.
Sormet tekevät koneellisesti samoja liikkeitä, puhelinta osaa näpytellä vaikka silmät kiinni Tai vaikka tv:tä katsellessa. Tietokonetta näpytellään , ei tarvitse katsella näppäimistöön. Pelejä pelatessa käytetään useasti pelkästään peukaloita, satunnaisesti muita sormia.
Ei tarvitse olla suurikaan ennustaja kun toteaa että tämän päivän nuorisolla on kulumat peukaloissa kun tulevat meikäläisen ikään!
Kyllä sitä itsekkin sortuu koneen näpytelyyn yhtälailla. Mutta meidän sukupolvi on saanut harrastaa käsillää myös paljon muuta.
Ehkä tähän kirjoitus sessioon innosti vihot jotka löysin laatikosta, siivotessani kaappeja.
Vihot ovat niiltä ajoilta kun kävin ensinmäisiä kouluvuosia. Todeta pitää että kaunokirjoitusta opeteltiin toden teolla ja kirjaimet olivat kauniita, kirjoitus sulavaa.
Ja jos okein ahkeroi ja tulos oli opettajan mielestä kaunista saattoi sivun alareunaan saada tähden tai leimasin kuvan.
Haastankin kaikki blogiani lukevat kirjoittamaan kirjeen ystävälle. On hauskenpaa saada kirjoitettu kirje kuin kylmä teksti viesti jonka , hetimiten pyyhkäisee taivaan tuuliin. Käytetään näitä meidän kymmenjärjestelmää luovasti koukeroita piirrellen!
Miten sulla voi olla tallessa tollasia aarteita :)
VastaaPoista