Älä sinä huido, ota....

Viikonloppuna ajattelin nauttia ihanasta, lämpöisestä ja tyynestä illasta. Istua laavulla ja fiilistellä kesää. Sillä niitä iltoja ei ole ollut  montakaan tähän mennessä.  Jos ei ole satanut, niin tuuli on vihmonut takinliepeitä.
Lyhkäiseksi jäi tyynen järven rannalla istuskelu. Sadat hyttyset piirittivät meidät ja aika meni huitomiseen, siitä oli rauha kaukana. Olisi pitänyt tajuta ja ottaa hyttyskarkoitin mukaan! Tuntuu että noita inisijöitä on harvinaisen paljon. Ne eivät anna rauhaa edes päivällä. Heti kun ajautuu varjonpuolelle tai päälläsi on tummat vaatteet, ovat ne kimpussa!

Noh, eiköhän niistä kohta päästä eroon ja vuorossa on astetta kovempi surisija. Nimittäin paarma.
Ne ne vasta ovelia ovat, aina ei edes kuule kun ne laskeutuvat iholle ja iskevät.
Sitten ne pienet mäkäräiset... eli koko kesä saadaan jollakintapaa huitoa ja raapia. Mutta eihän tämä olisi Suomalainen kesä jos näitä ötököitä ei olisi.

 Trimmasin puskanjuuret, hyvä ettei tämä sammakko jäänyt siiman ja koneen väliin. Sen verran huomaamattomasti se köllötteli heinikossa.

 Lumipalloheisi on aukaissut suuret pyöreät kukkansa. Sateen ansiosta pensas kumartelee maata kohden.

Aurinkoista alkavaa viikoa!