Ehkä pieni ikävä isäntäperhettä kuitenkin on, sillä aina kun auto tulee pihaan Mozzy käy tarkkaan haistelemassa, ensinmäisenä takaluukun, sitten joka sentti autosta mennään läpi. Takaraivossa varmaan pieni toivonkipinä, josko isäntä sieltä tulisi?
Koira on onneksi sen verran lojaali että, tyytyy siihen mikä tällä hetkellä on meneillä. Nyt mennän meidän rytmissä ja sitten kun kotiin päästään niin on oma rytmi.
Joka aamuinen rutiini, viilipurkin putsaus
Lämpöisellä terassilla on ihanaa
Tämä silmiin tuijotus on niin sydänmeen menevää, ei sitä voi vastustaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti